Alle 50 euron arki

Kyllä se onnistui, ja vieläpä täysin vaivatta, siis alle 50 euron arkiruokien hankkiminen viime viikolle. Eikä tehnyt edes tiukkaa ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ehkä olimmekin vähän lepsuja budjetin suhteen jo lähtökohtaisesti...? Inspiroiduin säästömeiningistä sen verran että tämä viikko nipistetään vieläkin edullisemmin. Hauska haastaa itseään välillä tälläkin tavalla, eikä vaan aina töissä ja harrastuksissa. Pitää vaan hetki pohtia mitä erilaista ja hyvää sinne ostoslistalle laittaisi. Viikonloppu menikin sen verran rotvatessa että keveät keitot ja salaatit voisivat olla bueno juttu niin kukkarolle kuin kropallekin. :) Ensi viikonloppuna voikin sitten hyvällä omalla tunnolla huvitella ratsastuksen, hyvän ruoan ja seuran parissa Keski-Suomen maisemissa Kekkolan kartanossa. Tuskin maltan odottaa. :)

Rilluttelua ruokakaupassa

Tunnustaudun todelliseksi herkuttelijaksi ja innokkaaksi ruoan harrastajaksi, mikä ikävä kyllä näkyy aika ajoin vyötärön seudun lisäksi myös lompakossa. Periferisessä Suomessa kun kaikki herkut eivät kuulu joka marketin valikoimaan ja jos niihin jotenkin pääsee käsiksi, saa kuvetta kaivaa yleensä kunnolla. Enkä nyt puhu vain tryffeleistä ja hanhenmaksasta, vaan ihan kotimaisesta luomulihastakin. Valitettavasti suurimmat (ja itseänikin lähinnä olevat) marketit tarjoavat parhaimmillaankin vain stressaantunutta nautaa Nigeriasta ja "paikanpäällä savustettu lohi" on oikean savustamisen sijaan maustettu savuaromilla. Jotta pääsisi lähemmäs totuutta ja oikeasti hyvää tavaraa, joutuu usein tekemään tripin kauppahalleihin tai Stockalle, joihin on turhan pitkä matka meikäläiselle ja joissa hinnat pompsahtavat melkoisesti.

Koska lähimmän marketin valikoima ei erikoisherkkujen valikoimalla hurmaa, päätimme vetäistä homman vaihteeksi toiseen ääripäähän ja pyrkiä kokkaamaan täysipainoista ja terveellistä ruokaa mahdollisimman edullisesti tällä viikolla. Pienen suunnittelutuokion jälkeen ruokalistalle päätyi mm. lihamureketta ja kasvissosekeittoa, ideana hyödyntää mahdollisimman hyvin kaikki ostettavat raaka-aineet mausta tinkimättä. Viiden päivän kaikki ruoat pitäisi saada kassiin alta neljänkympin (mikä on tässä taloudessa enemmän kuin hyvin). Kauppaan en vielä ole ennättänyt mutta odotan innolla loppusumman (toivottavasti) pienuutta. Jos edukas viiden päivän "kuuri" toimii, voi viikonloppuna palkita itsensä vaikkapa hyvällä pullolla viiniä tai jollain muulla herkulla...

Maan makuja

Päädyimme kuin päädyimmekin visiitille Fiskarsin Maan makuja -ruokatapahtumaan viime viikonloppuna. Suorastaan surkean opastuksen ja tienvarsimainonnan takia olimme jo matkalla vakuuttuneita siitä, että "tapahtuma" voisi olla melkoinen pettymys. Mutta ei. Vihdoin paikan päälle löydettyämme (paikallisten hippien ja taiteilijoiden keramiikkia-markkinat piti toki välissä tarkastaa) pienet ruokamarkkinat olivatkin iloinen yllätys. Vierailimme jokaisen näytteilleasettajan, eli paikallisen lähituottajan, kojussa, mikä kertookin tapahtuman kokoluokasta jotain. Kaikkea sai maistaa ja fiksu kuluttaja olisikin helposti viettänyt puoli päivää eri kojujen makuja maistellen ja samalla vatsansa täyttäen. Myyjiä oli Italiasta Suomeen tattien perässä tulleesta sienestäjästä (tyyppi vaikutti tosin siltä kuin olisi joskus pari sientä poltellut poiminnan ohessa...) lihajalosteiden myyjiin ja luomumehun sanansaattajiin. Omaan ostoskassiin (tai kasseihin) tarttui mahtavia makuja: balsamico-salaattikastiketta, mustikka- ja inkivääri-soijamarinoituja valkosipulinkynsiä, calvados-sinappia, karpalo-cointreauhilloa, rucola-pastaa, tryffeliä, lammas- ja peuramakkaraa, brietä, kotimaista vastiketta parmakinkulle sekä niitä herkkutatteja. Kotimaisia lähituottajia tuli siis tuoettua ihan urakalla. Vielä kun pääsisi tekemään vastaavia ostoksia vastaavanlaisessa miljöössä pääkaupunkiseudullakin.

Hienoa, että lähi- ja luomuruoka ovat nousussa ja että Helsinkiinkin on saatu puoteja joista näiden pienten valmistajien tuotteita voi ostaa. Vielä kun pääsisi eroon suurista hyper-marketeista (joissa espoolaisena olen tuomittu tekemään suuren osan ruokaostoksista). Huomenna taidankin suunnata keskustan Eat&Joy maatilatorille katsastamaan josko tarjolla olisi kotimaista ankkaa vikkonloppua varte... Tässä kuitenkin todellisen sienisesongin (kiitos kuuman ja kuivan kesän) myöhäisen alkamisen kunniaksi paras herkkutattiohjeeni, jonka opin toissa kesänä Italiassa pienen hotellimme chefiltä visiitillämme hänen keittiöönsä:

Ainekset neljälle alkupalaksi:
- 500 g herkkutatteja
- puoli punttia persiljaa
- 5 kpl valkosipulinkynsiä kuorittuina
- 20 g voita
- oliiviöljyä
- suolaa ja pippuria

Puhdista ja kuutioi tatit suupalan kokoisiksi ja kauniiksi paloiksi. Hienonna valkosipuli ja persilja. Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja lorauta sille reilusti oliiviöljyä. Ruskista tatteja pannulla välillä käännellen, jotta pintaan tulee kaunis kullanruskea väri. Öljy ei ala palaa kuten voille voi käydä kuumissa lämpötiloissa, siksi sieniin haetaan väri ensin öljyllä ja lopuksi makua voilla. Kun tatit ovat saaneet kauniin värin, pienennä pannun lämpötilaa reilusti ja lisää voi sekä valkosipulisilppu ja anna valkosipulin kuullottua hetki. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla ja lisää persiljasilppu. Tarjoa heti sellaisenaan, takaan että on hyvää! :)