Turhautuminen oli taas huipussaan espoolaisessa hypermarketissa, kun etsimälläkään ei löytynyt kokonaisena myytävää kanan rintafileetä. Kaiken maailman suikaleita, fileeleikkeitä, ohutleikkeitä ja muuta mössöä mitä erilaisimmissa valmismarinadeissa (lue: E-koodeja vilisevä pakkaus jossa maku saadaan natriumglutamaatilla ja ylettömällä määrällä suolaa) kyllä löytyy, mutta ei naturellia rintafileetä! Mielestäni en edes pyydä paljoa, kun en sentään metsästä sitä kokonaista kanaa tai edes luullisia reisipaloja, mutta näköjään tätä kansa haluaa ostaa kehäteiden varrella. Haluan itse leikata fileistä suikaleeni kanakastikkeeseen, sillä valmistajan valmiiksi jauhamia mössöjä en ehdoin tahdoin halua ruokaani laittaa. Eron huomaa niinkin hyvin, että kohta alan jauhamaan jauhelihankin itse.
Miehen kanssa naureskelimme juuri mainokselle, jossa kaupattiin sipulinmakuista kermaa. Ei voi olla totta, että sipulinkin leikkaamisesta tehdään liian vaativa keittiöpuuha, joka kaipaa oikopolkua! Valmismarinadien, maustettujen kermojen, valmisruoista puhumattakaan, ansiosta uskon vakaasti että kymmenen vuoden kuluttua porukka ei enää edes tiedä miltä oikea tomaatti tai juusto (ei mikään höpöhöpö kevyt-Polar) maistuu. Laitetaan vaan kaikki maku- ja väriaineet samaan mössöön ja myydään kuluttajille muka-aidonmakuisena tuotteena ja odotellaan lopputulemaa. Ei hyvä, ei.
Mitä järkeä kesällä myytävissä grillilihoissakaan oikeastaan on? Kaikissa on sama marinadi isketty peittämään lihan oikea maku, niin ettei eri tuotteista erota onko kyseessä kana, possu vai nauta. Yksi hyvä puoli siinä on: halvalla pääsee jos ostaa sen edullisimman vaihtoehdon ja pistää silmät kiinni ja kuvittelee että osti kalleimman.
Turhautuminen ja inspiraation puute vaivaa nykyään kaupassa sen verran tiuhaan tahtiin, että kohta voisi jo tosissaan harkita kaupunkiin ja kauppahallien läheisyyteen muuttoa...tai vaihtoehtoisesti oman maatilan pystyyn pistämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti